Manuaalisen digitoinnin tyypillinen työnkulku.
- Reprokuvauslaitteiston valmistelut ja perussäädöt sekä reprokameran liittäminen tietokoneeseen. Kuvat siirtyvät kuvausvaiheessa USB-liitynnän kautta suoraan tietokoneen kovalevylle. Varmistetaan kameran kennon samansuuntaisuus valopöydän kannen kanssa.
- Digitoitavien kuvien valinta ja tarkastelu valopöydällä. Kuvia käsitellään puuvillahansikkaat kädessä.
- Kuvan puhdistus irtopölystä
- Reprokuvaus tai skannaus ja kuvatiedoston siirto tietokoneelle
- Kuvan rajaus ja oikaisu
- Kuvan perussäädöt histogram-käyrien avulla: valoisuus, kontrasti, värikylläisyys, värikorjaus, valot ja varjot
- Kuvan perspektiivin korjaus (tarvittaessa)
- Kuvassa olevien virheiden korjaus (esim. pölytäplät, naarmut)
- Kuvan terävöittäminen
- Kuvan metadatan syöttö (title, caption, keywords)
- Kuvan tallentaminen (sovitaan tilausvaiheessa):
- Alkuperäinen RAW-kuvatiedosto
- Käyttökuva täydellä resoluutiolla (Tiff, jpg)
- Katselukuva, pisin sivu 1024 Px (Jpeg) - Kuvatiedostojen automaattinen varmuuskopiointi pilvipalveluun.
Tietojen syöttö arkistointia varten
Digitoinnin yhteydessä kuvatiedostoihin syötetään tietoa jonka avulla kuvien haku kuva-arkistosta helpottuu.
Kuvatiedostoihin pyritään täydentämään tiedot kuvan aihekenttään (title) ja kuvan aihetekstikenttään (caption). Lisäksi lisätään tarvittava määrä hakusanoja (keywords) joilla kuva tunnistetaan hakuprosessissa.
Kuvatiedoston nimeäminen
Kuvatiedostojen nimeämiselle on useita vaihtoehtoja. Kuvatiedoston nimen ei tarvitse sisältää tietoa kuvan sisällöstä sillä sisältötietoja hallitaan kuvan metadatan avulla. Vanhan valokuva-arkiston digitoinnissa voi käyttää esim. seuraavaa kuvatiedostojen määrittelytapaa jossa vuosi,kuukausi ja pvm edustavat digitointiajankohtaa, 001 juoksevaa järvestysnumeroa ja xxx tiedostotunnistetta (esim. cs2 tai jpg): D_20180224_001.xxx
Kuva-arkiston hierarkia
Tyypillisesti valokuvia on otettu vuosikymmenien ajan eri paikoissa ja eri aihepiireistä. Tällöin arkiston päähierarkian voi muodostaa kuvausvuoden ja kuukauden mukaisesti. Jos kuvausvuosi ei ole tiedossa niin kannattaa käyttää arviota kuvausvuodesta.
Lopullinen, asiakkaalle toimitettava digitaalinen kuva-arkisto voidaan ryhmitellä asiakkaan kanssa sovitulla tavalla.
Esim. kuvatiedostot voidaan ryhmitellä kuvausvuoden ja -kuukauden mukaisiin kansioihin ja alikansioihin, tai vaihtoehtoisesti kuvausaiheen mukaisiin kansioihin. Asiakkaan rooli tässä määrittelyssä on tärkeä.
Digitoinnin yhteydessä kuvatiedostoihin syötetään tietoa jonka avulla kuvien haku kuva-arkistosta helpottuu.
Kuvatiedostoihin pyritään täydentämään tiedot kuvan aihekenttään (title) ja kuvan aihetekstikenttään (caption). Lisäksi lisätään tarvittava määrä hakusanoja (keywords) joilla kuva tunnistetaan hakuprosessissa.
Kuvatiedoston nimeäminen
Kuvatiedostojen nimeämiselle on useita vaihtoehtoja. Kuvatiedoston nimen ei tarvitse sisältää tietoa kuvan sisällöstä sillä sisältötietoja hallitaan kuvan metadatan avulla. Vanhan valokuva-arkiston digitoinnissa voi käyttää esim. seuraavaa kuvatiedostojen määrittelytapaa jossa vuosi,kuukausi ja pvm edustavat digitointiajankohtaa, 001 juoksevaa järvestysnumeroa ja xxx tiedostotunnistetta (esim. cs2 tai jpg): D_20180224_001.xxx
Kuva-arkiston hierarkia
Tyypillisesti valokuvia on otettu vuosikymmenien ajan eri paikoissa ja eri aihepiireistä. Tällöin arkiston päähierarkian voi muodostaa kuvausvuoden ja kuukauden mukaisesti. Jos kuvausvuosi ei ole tiedossa niin kannattaa käyttää arviota kuvausvuodesta.
Lopullinen, asiakkaalle toimitettava digitaalinen kuva-arkisto voidaan ryhmitellä asiakkaan kanssa sovitulla tavalla.
Esim. kuvatiedostot voidaan ryhmitellä kuvausvuoden ja -kuukauden mukaisiin kansioihin ja alikansioihin, tai vaihtoehtoisesti kuvausaiheen mukaisiin kansioihin. Asiakkaan rooli tässä määrittelyssä on tärkeä.